JOHDANTO

Suomalaiset kirjat eivät ole koskaan saaneet minua kovinkaan innostuneeksi eikä monet lukemistani kirjoista ole jääneet mieleeni positiivisella tavalla. Tahdoin lukea jotain ajatuksia herättävää, joka olisi samalla upea tarina ja jäisi mieleeni pitkäksi aikaa. Mediassa puhuttiin paljon Sofi Oksasesta ja tämän romaanista puhdistus, joka sattui löytymään myös huonekaverini kirjakokoelmasta. Olin kuullut kirjan olevan mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja vaativa lukukokemus. Myös itse kirjailija vaikutti omaperäiseltä ja kiinnostavalta henkilöltä, josta löytyisi varmasti paljon kaikenlaista kerrottavaa. Aloin lukemaan puhdistusta ennen kuin olin edes päättänyt kirjailijakansioni kirjailijaa, mutta romaani onnistui vakuuttamaan minut siitä, että sen kirjoittajan täytyisi olla erikoinen ja taitava kirjailija. Sofi Oksasen kirjoista näkee, että ne ovat kirjoitettu kirjailijalle itselleen tutuista aiheista ja tapahtumista. Odotin Sofi Oksasen olevan värikäs ja mielenkiintoinen persoona, jolla olisi paljon mielipiteitä asioihin.
Tämä kirjailijakansio sisältää Sofi Oksasen tarinan hänen syntymästään tähän päivään ja kertoo, kuinka hänestä tuli hän niin, että kykeni lopulta luomaan useita toinen toistaan koskettavampia tarinoita aiheista, joista muut eivät vielä ole kirjoittaneet.

ELÄMÄKERTA

Sofi-Elina Oksanen syntyi seitsemäntenä päivänä tammikuuta vuonna 1977 virolaisen diplomi-insinööri äidin ja suomalaisen sähkömies isän perheeseen Jyväskylässä. Hän jäi perheen ainoaksi lapseksi, mutta ei antanut sen koskaan haitata itseään – päinvastoin. Yksin hän sai vanhemmiltaan enemmän aikaa ja huomiota eikä hänen koskaan tarvinnut jakaa mitään kenenkään kanssa.  Täysin erilainen elämänkatsomus vanhempiensa kanssa ajoi hänet usein heidän kanssaan riitoihin, mutta vielä monta vuotta myöhemminkin on tytär edelleen hyvissä väleissä äitinsä ja hiljaisen isänsä kanssa.

 Pienenä Sofi leikki prinsessaleikkejä, jotta saisi pukea korsetin päälleen. Jo ala-asteella hän alkoi pukeutua mustaan ja kuunnella mieleistään musiikkia. Leikkiessään hänestä tuli myös feministi jo kahdeksan vuoden iässä. Häntä ärsytti, että tyttö hahmoja oli niin paljon vähemmän ja kaikki sankaritarinat tapahtuivat aina pojille.
Sofin ystäväpiiri oli aina pieni, eikä hän suuremmissa viihtynytkään. Koulussakin usean muun oppilaan keskellä hän ahdistui helposti. Koulu tuntui muutenkin epämiellyttävältä, mikä sai tytön lintsaamaan useasti. Koulumenestys ei kumminkaan kärsinyt, koska hänellä oli hyvä kielipää ja asiat jäivät nopeasti hänen mieleensä. Ainoastaan liikunnasta hän ei pitänyt.
Jo pienenä Sofi asetti itselleen realistisen tavoitteen tulla kirjailijaksi. Hän kummasteli usein, miten muka kaikista voisi tulla kirjailijoita, kun monet siitä haaveilivat.
Sofi oli varhaiskasvuinen ja venähti nopeasti luokkansa pisimmäksi ja isoimmaksi tytöksi. Ylä-asteella hän sai ikäisiltään pojilta paljon huomiota, vaikka olisi vain halunnut sulautua joukkoon. Hän ei rangaissut poikia millään tavalla, vaan kohdisti vihan itseensä aiheuttaen näin bulimian. Hän oli laihdutuksen suhteen määrätietoinen ja luki aiheesta paljon kirjallisuutta. Kaloritaulukotkin opeteltiin ulkoa desimaalilleen ja hän ahmi ja oksensi lähes tieteellisellä tarkkuudella.
Jyväskylä ei miellyttänyt oman tyylinsä löytänyttä kirjailijan alkua lainkaan. Kaupunki oli ahdistava ja liian pieni eikä sieltä löytynyt tuohon aikaa ainoatakaan goottiryhmittymää. Vanhemmat eivät kuitenkaan päästäneet tuon ikäistä tytärtään kauas kotoa opiskelemaan, joten Sofi ei voinut lähteä Helsinkiin haluamaansa taidelukioon vaan opiskeli seuraavat vuodet urheilulukiossa, vaikka liikuntaa inhosikin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi neljällä laudaturilla ja kahdella eximialla vuonna 1996.
Lukiossa Sofi tajusi myös biseksuaalisuutensa, mutta se ei ollut hänelle järkytys vaan oli oikeastaan aina ollut itsestään selvä asia.
Lukiosta hän pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuutta. Hän tunsi heti olevansa kotona, mutta tekemisen puute ahdisti häntä. Sofia ahdisti opiskella kirjallisuudesta, koska olisi halunnut jo kirjoittamaan. Kun hän pääsi lopulta opiskelemaan teatterikouluun dramaturgiaa, koki hän vihdoinkin vapautuneensa. Oppilaille annettiin vapautta, joka sai Sofin tajuamaan, että hänellä todellakin on lupa kirjoittamiseen.
Sofi pääsi oikeaan paikkaan asumaan ja kykeni alkaa elämään itsensä näköistä elämää. Tämä vaikutti häneen niin, että hän parani jopa bulimiasta. Muistot sairaudesta säilyivät ja hän alkoikin bulimian lisäksi kirjoittaa myös seksuaalisuudesta sekä suomalaisten ja virolaisten suhteista. Sofi kirjoitti esikoisteoksensa Stalinin lehmät, joka vei lopulta kaksi vuotta. Kirja julkaistiin vuonna 2003.
Sofi jatkoi kirjoittamista ja julkaisi seuraavan kirjansa Baby Jane vuonna 2005. Kirja käsittelee paniikkihäiriöitä kahden naisen välisessä parisuhteessa, ja tähänkin teokseen Sofi otti piirteitä omasta elämästään.
Viron lähimenneisyydestä kirjoittaminen jatkui näytelmällä puhdistus, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 2007. Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta ja esitystä kuvattiin vuoden teatteritapaukseksi. Sofi muunsi näytelmänsä romaaniksi vuonna 2008. Teos voitti sekä Finlandia – että Runeberg-palkinnon ja vielä vuonna 2010 pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon.
Kolmen romaanin jälkeen Sofi jaksoi yhä kirjoittaa. Vuonna 2009 julkaistiin nykyteatteriteos, nimeltään High Heels Society. Tämä oli hänen toinen näytelmänsä. Seuraavaksi Sofi toimitti yhdessä kirjailija Imbi Pajun kanssa Kaiken takana oli pelko artikkelikokoelman.
Aikuistuminen ahdistaa Sofi Oksasta, eikä hän pidä siinä mitään kiirettä. Tällä hetkellä hän seurustelee yhdessä miehen kanssa ja haluaa lapsia, kun kokee sen ajankohtaiseksi.

ESITTELY: PUHDISTUS

Puhdistus on uskomattoman koskettava, ajatuksia herättävä ja realistinen romaani, joka on ansainnut kaiken saamansa huomion. Kirja käsittelee vaikeita asioita, joista ei yleensä puhuta. Sofi Oksanen tuo kumminkin nämä aiheet esille rohkeasti, mikä herättää lukijan mielenkiinnon välittömästi.
Tarina alkaa, kun kirjan iäkäs päähenkilö Aliide löytää yllättäen nuoren naisen Zaran kotipihaltaan. Hetken harkittuaan Aliide päästää naisen luokseen muutamaksi päiväksi asumaan, jotta tämä kykenisi taas jatkamaan matkaansa. Aliide ei kumminkaan aavista, että Zaran ilmestymisellä juuri hänen pihalleen on oma tarkoituksensa.  
Samaan aikaan, kun Aliide pitää huolta kovia kokeneesta Zarasta, alkaa hänen mieleensä palautua asioita omasta vaikeasta nuoruudestaan. Takaumina kuvataan, kuinka Aliide nuorena kauniina naisena rakastuu unelmiensa mieheen. Tämä mies, Hans, on kuitenkin kiinnostunut Aliiden siskosta Ingelistä ja lopulta he päätyvätkin onnellisesti naimisiin. Hans ja Ingel asuvat samassa talossa Aliiden ja muun perheen kanssa, joten Aliide joutuu salailemaan kateuttaan sekä katkeruuttaan siskoaan kohtaan. Kauan ei kestä, kun saavat sisko ja tämän täydellinen mies jo lapsenkin, Lindan. Tämä kasvattaa Aliiden kärsimystään entisestään.
Viro on neuvostoliiton miehittämänä ja kommunistit etsivät Hansia piilostaan. Mies piiloutuu metsään muiden kanssa ja kotiin rakennetaan hänelle salainen huone, jossa pysyä turvassa. Aliiden, Ingelin ja Lindan tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuu Hansin salassa pitäminen. Aliide on yhä katkera eivätkä välit sisareensa parane Hansin poissa ollessakaan. Salaa hän jaksaa yhä uskoa, että Hans rakastuisi häneen.  
Aliide, Ingel ja Linda viedään kuulusteltavaksi Hansin piilottelusta. Kukaan heistä ei paljasta miehen olinpaikkaa uhkailuista huolimatta. Naiset päästetään kotiin ja he luulevat kaiken olevan hyvin. Kommunistit eivät kuitenkaan lopeta yllättäviä vierailuitaan, kyselyitään eivätkä rangaistuksiaan. Aliide joutuu kokemaan seksuaalista väkivaltaa rangaistuksena rakastamansa miehen piilottelusta.
Lopulta Aliide etsii pakokeinoa väkivallasta ja pelosta. Hän keksii ratkaisun, mutta pettää samalla kaikki läheisensä, ystävänsä ja tuttavansa. Hän nai Leniniä palvovan Martinin, jotta kommunistit eivät enää rankaisisi häntä. Pitkään hän esittää rakastavansa Martinia ja elää tämän kanssa lähes normaalia elämää.
Kun Ingel ja Linda joutuvat karkotettaviksi maasta, iloitsee Aliide mahdollisuudestaan nyt muuttaa takaisin kotitaloonsa, jonne Hans on jäänyt piiloon. Aliide ja Martin muuttavat taloon, miehen tietämättä mitään Aliiden salarakkaasta.
Kun Martin käy töissä, yrittää Aliide parhaansa mukaan piristää Hansia. Mies on täysin masentunut, surullinen, huonossa kunnossa sekä täynnä katkeruutta. Hän on vihainen Aliidelle tämän ratkaisusta naida Martin ja syyttää Aliidea Ingelin ja Lindan karkottamisesta. Neuvostoliitto on noussut valtaan maassa, eivätkä virolaiset kykene puolustautumaan millään.
Aliide kuvittelee edelleen Hansin kykenevän rakastumaan tähän, mutta totuus selviää vähitellen. Hansia ei Aliide kiinnosta, vaan hän on huolissaan Lindasta ja Ingelistä. Hän haluaa omat tyttönsä takaisin. Aliide yrittää miellyttää Hansia parhaansa mukaan ja kirjoittaa jopa kirjeitä tälle, jossa uskottelee olevansa Ingel. Hans huomaa kirjeiden tulevan väärältä siskolta ja viha Aliidea kohtaan vain kasvaa.  
Kun Aliidelle itselleen selviää Hansin tunteet tätä kohtaan, vaipuu hän epätoivoon. Kaikki se vaiva, kaikki ne rangaistukset ja kaikki ne teot olivatkin mitättömiä. Koko elämänsä Aliide on omistanut Hansille, mutta mies vain vihaa häntä. Nainen ei löydä toista ratkaisua ja vihan, katkeruuden sekä kateuden vallassa hän murhaa Hansin keskellä yötä.
Elämä jatkuu miehen Martinin kanssa, mutta Aliide ei pääse koskaan eroon historiastaan.
Kymmeniä vuosia myöhemmin Aliide löytää pihaltaan Zaran ja nämä muistot nousevat hänen mieleensä. Ikuinen rakkaus, poliittinen tilanne ja tästä seurannut naisten kaltoin kohtelu valtaavat vanhan naisen mielen. Zaran tilanne saa Aliiden tajuamaan, että samanlainen väkivalta jatkuu yhä, mutta se on vain muuttanut muotoaan.
Prostituoituna elänyt Zara pelkää karkumatkansa päättyvän lyhyeen. Hän tietää Aliiden olevan isoäitinsä sisko, mutta ei uskalla kertoa siitä tälle huolehtivalle ja mukavalle vanhalle naiselle. Aluksi Zara ei uskalla ei keskustella Aliiden kanssa ja ihmisten kanssa kommunikoimisen taidot ovat tahtoneet unohtua.
Miehet tulevat etsimään Zaraa Aliiden luota. Heidän selittämästään tarinasta Aliidelle selviää, että Zara on Hansin tyttärentytär. Hän ei voi ymmärtää ja uskoa asiaa, mutta rakkaus Hansia kohtaan edelleen saa pitämään huolta Zarasta. Miehet tulevat uudestaan ja Aliide ampuu heidät.
Zara ottaa passin sekä rahat miehiltä ja lähtee jatkamaan matkaansa Tallinnaan. Aliide näkee tehneen työnsä ja kirjoittaa kirjeen Ingelille sekä Lindalle, että he voivat muuttaa takaisin kotiinsa. Tämän jälkeen hän käy lepäämään oman rakkaan Hansinsa viereen odottamaan kuolemaa.
Hyvin yksityiskohtaisesti kuvattu tarina on realistinen ja aito ristiriitaisineen henkilöineen. Kirja ehtii herättää lukemisen aikana monia hyvin erilaisia tunteita aivan laidasta laitaan saakka. Aluksi tylsältä ja kyllästyttävältä vaikuttava kirja palkitsee lukijansa viimeisen sivun kääntyessä. Yksikään puhdistuksen lukenut henkilö ei kykene enää unohtamaan tarinaa, joka antaa niin paljon pohdittavaa.
Niin kuin Sofi Oksasen kirjat yleensäkin, käsittelee myös puhdistus vaikeita aiheita. Seksuaalista väkivaltaa kuvataan kahdessa eri aikakaudessa, mutta kummassakin sen vaikutukset henkilöön ovat samat. Oksanen ottaa kantaa myös politiikkaan kirjassaan ja puolustaa virolaisuutta. Kaikkea sitä, mitä Oksanen teoksellaan viestii, ei kykene tavallinen tallaaja edes tajuamaan. Jokainen saa kirjasta silti itselleen jotain ja jokaiselle löytyy henkilö, johon kykenee jollain tasolla samaistumaan.

ARVOSTELU

Arvostelu palautettu opettajalle.

ESITTELY: STALININ LEHMÄT

Stalinin lehmät kirja kertoo onnistuneesti yhdessä kirjassa kolmen henkilön erilaiset tarinat heidän elämästään Neuvosto-Virossa ja sysisuomalaisessa pikkukylässä. Isoäidin, äidin ja tyttären tarinat ovat aivan erilaiset, mutta silti heitä yhdistää yksi asia, jota he eivät voi muuttaa – virolaisuus.

Virossa asuva Katariina tutustuu Suomalaiseen mieheen Tallinnassa ja rakastuu tähän niin, että muuttaa miehen mukana Suomeen. Köyhä ja nuhjuinen Viro jää taakse, kun puut vaihtuvat lehtipuista havupuiksi ja maisema muuttuu sysisuomalaiseksi pikkukyläksi. Raskaana oleva Katariina asuu lähes yksinään miehensä kolmikerroksisessa talossa, jossa on harmaa lattia ja valkoiset seinät. Mies on työmatkoilla Venäjällä, rajan tuolla puolen, eikä vaimolle soittaminenkaan ole helppoa. Katariina kumminkin saa jatkuvasti puheluita naiselta, joka vaikuttaa liian innokkaalta tutustumaan.
Päähenkilö Anna, on Katariinan lapsi, joka saa kokea elämänsä aikana hankalan syömishäiriön, vanhempiensa vaikean parisuhteen ja virolaisuuden tuomat vaikeudet. Pienestä pitäen hän kulkee äitinsä mukana Viroon salakuljettaen sukulaisilleen Suomalaisia hienoja vaatteita ja tavaroita. Tulli on mielenkiintoinen ja jännittävä paikka, jossa äiti kertoo virolaisnaisista halveksivaan sävyyn. Katariina ja Anna ovat suomalaisia, heissä ei ole mitään yhteistä näiden virolaisten kanssa.
Annan nuoruus on vaikea, koska hänelle muodostuu jo varhain omat syömistavat. Syömisen kontrolloiminen on helppoa, kalorien laskeminen on helppoa, pienenä pysyminen on helppoa. Syödä voi, kun oksentaa. Syödä voi, kun tietää mitä kannattaa syödä eli mikä tulee helpoiten ulos.
Koulusta hän saa itselleen vain yhden ystävän, Irenen, joka on myös virolaistaustainen. Se on heidän yhteinen salaisuutensa, kalorien laskemisen lisäksi. Laihtumisesta tulee kilpailu, koska aina täytyy olla pienempi kuin toinen on. Kevyt ja pieni, huomaamaton, täydellinen.
Kun Annan äidille selviää, että Irenen äiti on tuo saman käheä ääninen nainen, joka on jo kauan ollut Katariinasta kiinnostunut, soitellut perään ja kysellyt turhia kysymyksiä, käskee hän Annaa pitämään etäisyyttä Ireneen. Anna ei suostu kuuntelemaan äitiään, ei tahdo uskoa, että Irenen äiti vakoilisi heitä. Virolaisuus on ja pysyy salaisuutena, vaikka Irenen äiti kyseleekin Annalta huomaamattomasti turhia.
Samaan aikaan Katariinan ja tämän miehen, Annan isän, välinen parisuhde muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Mies viipyy työmatkoilla liian pitkään ja Katariina löytää todisteita siitä, että mies pettää häntä. Katariina kostaa tätä hiljaa miehelleen, mutta nielee kaiken eikä tee asialle mitään. Anna seuraa vierestä, mutta ei kysele, ei utele. Näin hän pysyy turvassa.
Lopulta Anna muuttaa Helsinkiin, kauas sysisuomalaisesta pikkukylästä, kauas perheestään, kauas Irenestä. Hän on täydellinen, hänellä on täydellinen vartalo, hän on Jumala eikä kukaan kykene vahingoittamaan häntä. Hänellä on hänen Herransa, joka saa ahmimaan, syömään, lihomaan. Sitten oksennetaan. Ainoa, joka kykenee kontrolloimaan Annan syömistä, on hänen miesystävänsä Hukka, joka huolehtii ja auttaa Annaa.
Virolaisuudestaan Anna ei kuitenkaan kerro hänellekään. Se on hänen oma salaisuutensa, joka pysyy vain hänellä. Näin kukaan ei kykene vahingoittamaan häntä, ei satuttamaan eikä loukkaamaan.
Annan ja Hukan suhde kaatuu lopulta Annan syömishäiriöön, tämän sulkeutuneisuuteen ja varautuneisuuteen.  Mutta ei kestä kauaa, kun Anna tapaa Tallinnaan menevällä laivalla uuden miehen, Vilen. He puhuvat samoista asioista, nauravat samoille asioille ja itkevät samoista syistä. He keskustelevat samoista asioista useaan kertaan, uusista asioista ja asioista joista eivät ole kertaakaan kellekään puhuneet. Ensimmäinen Anna mainitsee Vilenille, että on suomalais-virolainen.
Tämäkin suhde kaatuu, kun Vilenin täytyy lähteä ulkomaille kuukausiksi. Annan Herra saa taas vallan, ahmiminen ja oksentaminen jatkuvat.
Pikkupeikko on erilainen mies kuin kaikki muut. Anna kertoo tälle kaiken, eikä mikään järkytä miestä. Hän pysyy Annan vierellä, kantaa tätä bulimialuennoille ja palaa aina takaisin, vaikka Anna pelkääkin tämän katoavan. Annalla oli rohkeutta kertoa hänelle kaikki, aivan kaikki elämästään. Kaikki.
Bulimia ei parannu. Anna ei osaa muuta kuin ahmia ja oksentaa. Hän suorittaa syömissessionsa kerran päivässä, bulimia on tasaantunut. Helsingissä on hyvä olla, hän osaa rakastaa vain yhtä ja olla hänen kanssaan. Se on parasta mihin hän pystyy, tasainen bulimareksia ilman vaihtelevia kausia.
Ahdistava, yksityiskohtaisesti kuvattu tarina herättää lukemisen aikana monia tunteita. Toisissa kohdissa hyvin tylsäksikin käyvää kirjaa kannattaa kumminkin jatkaa eteenpäin, koska jokainen osa ja kyllästyttävä kohta ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Sekä Annan ja Katariinan kummankin luonteet ja persoona tulevat hyvin esille, vaikka äidistä ei paljoa kerrotakaan. Huomaa, että kirjaa on kirjoitettu huolellisesti ja kauan, kun kaikki on niin yksityiskohtaista ja aitoa.
Mielestäni kirja oli aivan mahtava ja ainutlaatuinen lukukokemus, vaikka rankalta välillä tuntuikin. Tarina vei mukanaan aivan omaan maailmaansa ja henkilöt sekä tapahtumapaikat tuntuivat todella realistisilta. Kaikki kuvattiin niin selkeästi, että mikään ei jäänyt epäselväksi tai muuten mietityttämään. Ajateltavaa ja pohdittavaa kuitenkin jäi, mikä on vain hyvä asia. 
Tarina viestii hienosti, miten joku tekijä voi vaikuttaa koko elämään ja aiheuttaa paljon huonoa, vaikka ei sitä uskoisikaan. Annan syömishäiriö vaikeutti ja pilasi monta asiaa tämän elämässä, mutta toisaalta myös antoi jotain. Kirja tuo myös hienosti esille Viron lähihistorian tapahtumia, jotka esitettiin aivan eri näkökannasta. Myös tavallisten ihmisten merkitystä yhteiskunnassa tutkailtiin eri henkilöiden näkökulmista. Kirja toi esille myös ennakkoluuloja, leimaamisia ja vääriä tulkintoja ihmisiä kohtaan. Uskon, että kirja on myös opettavainen lukukokemus, kun vain miettii, miten asiat tulkitsevat.

SELOSTUS TYÖNTEOSTA

Kaiken kaikkiaan kirjailijakansion kokoaminen oli mukava ja monipuolinen projekti. Haasteita oli juuri sopivasti, mutta ei liikaa niin, että tekeminen olisi muuttunut ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Helppoa oli tietenkin tehdä ulkoasu kansiolle ja kasata tekstit sinne viimeisteltyinä. Toisten tekstien kirjoittaminen oli haastavampaa kuin toisten, mutta mikään ei tuntunut mahdottomalta. Vaikeinta oli kirjoittaa esittelyt kirjoista, koska niiden tulkitseminen oli jokseenkin hankalaa ja juonetkin olivat monimutkaiset. Tekstit kuitenkin valmistuivat ja tunne oli palkitseva. Haastavaa oli myös koota kansio valmiiksi ajallaan, mutta ahkerasti tehtäessä ei siinäkään ihmeellisempiä vaikeuksia ollut.

PAIKKA SUOMEN KIRJALLISUUDENHISTORIASSA

Sofi Oksasen merkitys Suomen kirjallisuudenhistoriassa tullaan huomaamaan kunnolla vasta myöhemmin. Joka tapauksessa tässä lyhyessäkin ajassa ovat hänen romaaninsa herättäneet paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Kirjoissaan Oksanen puhuu usein monen muunkin naisen puolesta vaietuista asioista ja nostaa näin esille näitä tapahtumia, joita muut ovat salanneet. 
Uskon, että Oksasen teokset kannustavat muitakin puhumaan ja kirjoittamaan vaikeista asioista, olemaan omia itseään sekä kunnioittamaan naisia ja naisten oikeuksia. Hän tuo kirjoissaan esille myös Viron vaietun historian, joka koskettaa varmasti monia lukijoita. Kirjailijana hän on taitava ja rohkea, mutta monelle hän on myös tärkeä ihmisenä. Oksanen onnistui viemään suomalaisen kirjallisuuden myös ulkomaille. Hän tarjoaa näin myös muille mahdollisuuden siihen, ja toiset kirjailijat ovat jo hekin saaneet kirjojaan ulkomaille Oksasen ansiosta. En usko, että Oksasen kirjat ovat vielä saavuttaneet sitä kunnioituksen ja arvostuksen määrää kuin mitä ne tulevat saavuttamaan. Teosten merkitys Suomen kirjallisuudenhistoriassa tullaan tajuamaan vasta tulevaisuudessa.

PÄÄTÖSTEKSTI

Kirjailijakansion tekeminen oli mukavaa vaihtelua normaaleihin kokeisiin verrattuna. Aloitin työstämisen hiukan liian myöhään ja paremmalla ajalla olisi kansion tekeminen ollut vielä mukavampaa. Mitään suuria ongelmia ei tullut vastaan ja kaikki tekstit syntyivät kohtuullisen helposti. Työskentelin mielestäni ahkerasti ja näin paljon vaivaa jokaiseen tekstiin, jotka toiset syntyivät paljon toisia helpommin. Vaikeimpia olivat esittelyt, jotka veivät paljon aikaa ja pakottivat pohtimaan kirjan juonta paremmin. 
Lopputuloksen kannalta tekstit ovat yhtenäisiä, eikä ristiriitaisuuksia pitäisi löytyä, vaikka asioita onkin pohdittu paljon. Tuloksessa näkyy, että teksteihin on panostettu eikä vain nopeasti kirjoitettu, mitä mieleen tuli. Kirjoitustyyli on kuvailevaa ja jokseenkin samantapaista, mitä kirjailija on kirjoissaankin käyttänyt. Kansion ulkoasu on kirjailijan tyylinen, täysin itse tehty ja tukee tavallaan tekstien sisältöä. 
Kirjailijakansio oli tarpeeksi haastava tehtävä niin, että se onnistui opettamaankin erilaisia asioita. Kirjoihin oli pakko syventyä ja niiden tulkintaa oli pohdittava kunnolla. Tekstien kirjoittamisessa haastavinta oli sen pitäminen selkeänä alusta loppuun asti. Varsinkin pidempiä tekstejä oli suunniteltava hieman jo ennen kirjoittamista. Tärkein oppimani asia oli kuitenkin, kuinka kasataan näin laaja ja iso työ yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja kuinka se saadaan valmiiksi ajoissa.

LÄHTEET

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sofi_Oksanen 
»  20.01.2013

http://www.sofioksanen.com/books/stalinin-lehmat/
» 27.01.2013

http://fi.wikipedia.org/wiki/Puhdistus 
» 03.02.2013

http://www.city.fi/artikkeli/sofi+oksanen/1661/
» 19.02.2013

http://www.kirjojentakana.fi/sofi-oksanen 
» 19.02.2013
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset/ikuisesti_sopeutumaton_sofi_oksanen 
»   20.01.2013

Stalinin lehmät, Sofi Oksanen

Puhdistus, Sofi Oksanen
Tilaa: Blogitekstit (Atom)